Ensimmäinen lusikallinen: “Hmm. No joo. Ei paha.”
Toinen lusikallinen: “Onko tässä joku juttu, jonka makunystyräni eivät vielä ymmärrä?”
Kolmas: "MIKSI SE JÄÄ KIINNI KITALAKEEN?!
En tiedä, miten se tekee sen. Onko se tehty jostain puoliliimasta? Maku on yhdistelmä kirpeää pettymyksen jälkimakua ja kylmää epätoivoa. Hieman kuin yrittäisi syödä raakaa sementtiä, joka joku on vahingossa maustanut vaniljalla. Ja silti… kaikki dieettioppaat, PT:t ja Instagramin täydelliset ihmiset sanovat: “Syö rahkaa! Se pitää nälän loitolla ja vatsan tyytyväisenä!”
.jpg)
On toki olemassa kikkoja.
- Mehukeitto! Nyt se on makeaa tapettia.
- Marjat! Nyt on kylmää ja hapanta samaan aikaan, eli kuten oma asenteeni maanantaiaamuisin.
- Sokeriton makeutusaine! Nyt maistuu kuin kemikaalivaraston lattialta.
- Rahkaa pähkinöillä! Siinä vaiheessa syöt käytännössä liisteriä, jossa on sattumia. Ole hyvä.
Silti jatkan sinnikkäästi. Miksi? Koska haluan uskoa, että ehkä, ehkä seuraava purkki maistuu joltakin muulta kuin valkoiselta tyhjyydeltä.
Miten te muut saatte rahkan maistumaan edes etäisesti elintarvikkeelta?
Jaa omat rahkakikkasi!
Tämä on varmaan täysin makuasia, koska itse en ole koskaan kokenut rahkan syöntiä vaikeaksi. Silti, ootko koskaan kokeillut mysliä rahkan kanssa? :)
VastaaPoistaEhkä se on rahkastakin kiinni... Mysliä en ole kokeillut, mutta jos mysli voisi pelastaa rahkan liisteritilan, niin voisin ehkä kokeilla! :)
Poista