Jossain päin maailmaa elää sitkeä legenda, jonka mukaan flunssa vie ruokahalun ja kilot mennessään. Vähän kuin kehon oma detox-leiri, jossa makaat peiton alla, juot teetä ja heräät viisi kiloa kevyempänä. No, minäpä päätin testata tätä käytännössä.
Spoilerivaroitus: en laihtunut. En edes henkisesti.
Liikkuminen rajoittui lähinnä kahden tärkeän tukikohdan välillä: sohva ja sänky. Tällä matkalla tuli vastaan kaappi, karkkipussi ja keksipurkki, eikä yksikään jäänyt vaille huomiota.
.jpg)
Se siitä ruokahalun katoamisesta. Päinvastoin: keho kaipasi lohtua, ja minä tarjosin sitä kuin huolehtiva äiti konsanaan. "Syö lempeästi", sanottiin. Minä söin lempeästi, usein – ja mieluiten jotain, mikä rapisi paketissa ja suli suussa.
Ennen tätä tautia olin saanut kiinni jonkinlaisesta laihdutusflow’sta. Olin jopa alkanut katsoa paprikaa muuna kuin pizzan koristeena. Liikuin vähän, join vettä ja harkitsin ostavani urheiluleggingsit ihan oikeaan käyttöön.
Mutta hei – elämä ei ole dietti, vaan sarja odottamattomia tapahtumia, joiden aikana saa syödä välillä keksin – tai kuusi. Ja flunssan aikana tärkeintä ei ole laihdutus, vaan toipuminen. Keho tarvitsee lepoa, ei kalorivajeista aiheutuvaa ketutusta.
Joten jos sairastut, älä pety, vaikka et palaudukaan Victoria’s Secret -malleista hoikimpana versiona itsestäsi. Toipuminen on nyt prioriteetti. Laihdutus voi odottaa, vaikka jääkaapilla ei meinaisi jaksaa käydä ilman pientä taukoa puolivälissä.
Terveisin,
Parantumassa – ja yhä yhtä pyöreästi kuin ennenkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti