Vauvamahasta muffinimahaan

Okei, sukelletaan suoraan syvään päähän. Lapsen saaminen on kuin pääsylippu loputtomaan huvipuistoon – se on täynnä suloisia hetkiä, riemua ja ihmeellistä kykyä tuhota kehosi tavoilla, joita tiedemiesten pitäisi tutkia. Ja en nyt puhu raskausarvista tai siitä elävästä zombie-lookista, joka syntyy, kun et ole nukkunut neljään päivään (vaikka sekin on hieno elämys). Puhun siitä painosta, joka tarttuu sinuun yhtä sitkeästi kuin entinen ihastus, joka ei suostu poistamaan numeroasi.

Synnytyksen jälkeen ajattelin itsevarmasti: "Ei hätää, mahani palautuu entiselleen. Näinhän kävi viimeksikin!" Mutta ehei – tuo illuusio katosi nopeammin kuin viime kauden muotivillitys. Sen sijaan vatsani päätti laajentua – tervetuloa, turvotuskaupunki! Yhtäkkiä entinen vauvamaha muuttui muffinimahaksi, josta Betty Crockerkin olisi kateellinen. Ja siinä minä istuin, miettien, milloin tarkalleen allekirjoitin sopimuksen tästä ylimääräisestä pehmeydestä.

Onneksi joustovyötäröiset housut ottivat minut lämpimästi vastaan. Ne eivät tuominneet, eivät aiheuttaneet syyllisyyttä. Ne vain halasivat hellästi kaikkia oikeita paikkoja – paitsi vyötäröä, joka vielä mietti, pitäisikö pitää kunnon turvaväli.

Joten mitä tein? No tietenkin päätin laihduttaa. En siksi, että tavoittelisin bikivikuntoa tai yrittäisin lanseerata uutta Instagram-trendiä. Ei, minä vain haluan pukea farkut jalkaan ilman, että joudun tekemään sen esikyykky-imuoperaation, joka näyttää siltä kuin valmistautuisin tanssikilpailuun.

Mutta tehdään yksi asia selväksi: tässä ei ole kyse supermalliksi muuttumisesta. Kyse on siitä, että voin katsoa peiliin ja todeta: "Hei kuule, et sä oo hullumpi. Oot pehmeä, mukava ja ehkä vähän ekstra-versio itsestäsi, mutta se on ihan fine."

Joten täällä minä olen, matkalla kohti kevyempää oloa, yksi suklaapatukka kerrallaan (rauhoittukaa, etenen pienin askelin). Ja jos sinäkin edelleen kanniskelet sitä "vauvakiloja ja kylkiäisinä tullutta muffinimahaa", niin tiedoksi: et ole yksin. Täällä ollaan, kyykkäilemässä joustohousuissa ja elämän parhaassa seurassa – itseni kanssa.