Vaaka ja minä: Rakkauden ja vihan vuoristorata

Tervehdys, internetin harhailijat! Tervetuloa tämän eeppisen matkani ensimmäiseen osaan! Luvassa on paljon hikeä, kyseenalaisia ruokavalintoja ja toivottavasti voittokierros (mutta ei juosten… koska no, siihen ei olla ihan vielä valmiita).

Mikä on suuri suunnitelmani? No, koska en voi enää syyttää pörröistä olemustani talviunista (on jo maaliskuu, ihmiset, nyt on pakko ryhdistäytyä), olen päättänyt tarttua pelottavaan haasteeseen: pudottaa 35 kiloa seuraavan 200 päivän aikana. Ja ei, tämä ei ole mikään ihmedieetti. Tämä on yritykseni muuttaa "ennen"-kuvani "jälkeen"-kuvaksi – menettämättä järkeäni tai rakkauttani suklaaseen.

Tässä taistelusuunnitelmani, höystettynä huumorilla, ripauksella sarkasmia ja jääräpäisellä päättäväisyydellä (sekä mahdollisilla itkupotkuraivareilla):

Vaaka – ystävä vai vihollinen?
Okei, ollaan rehellisiä. Olen pakkomielteinen vaakaan. Tulen hyppelemään sen päälle kuin VIP-klubin jonossa, tarkistamassa edistymistäni (tai sen puutetta) joka päivä. Joo joo, tiedän, että pelkkä numero ei kerro koko totuutta, mutta en voi itselleni mitään! Se on vain… niin koukuttavaa.

Mutta lupaan yrittää olla pillittämättä, jos lukema ei tipu niin nopeasti kuin haluaisin. Tässä tavoitellaan edistystä, ei täydellisyyttä. Ja hei, ehkä hankin hienon älyvaa'an, joka kertoo kehon rasvaprosentin – jotta voin hämmentyä luvuista entistä enemmän!

Syödään kuin ihminen, ei kuin biojäteastia

Kyllä, yritän vaihtaa rakkaat pizza- ja jäätelöillat asioihin, kuten salaatteihin ja… kvinoaan (tässä kohtaa saa pyöritellä silmiä). Mutta ollaanpa realistisia: elämä on liian lyhyt luopumaan kaikesta herkullisesta.

Joten teen pieniä fiksuja vaihtoja – esimerkiksi vaihtamalla tavalliset ranskalaiset bataattiversioon (hulluttelua, eikö?) ja limun kuplaveteen, johon on heitetty fiinin sitruunaviipale.

Ja sitten se kuuluisa ateriasuunnittelu… joka on käytännössä hieno termi sille, että pystyn välttelemään McDonald’sin drive-thru’ta seuraavat kolme päivää. Tulet löytämään minut keittiöstä pilkkomassa vihanneksia ja esittämässä, että olen kokkiohjelmassa – tosin essun sijaan päälläni on verkkarit. Kukaan ei tuomitse!

Liikettä niveliin!

Tiedän mitä ajattelet: "Liikunta? Yäk." Mutta odota hetki! Aion tehdä siitä hauskaa. Sen sijaan, että vihaisin jokaista lenkkiä, sukellan tanssitreeneihin, joogaan (koska kuka ei haluaisi tuntea itseään venyväksi kirahviksi?) ja ehkä kokeilen joitain YouTuben treenihaasteita (päivitän teitä, jos kaadun naamalleni).

Ja jos tarvitsen lisämotivaatiota, kuvittelen tulevaisuuden itseni juoksemassa 5 km ja mutustamassa proteiinipatukkaa kuin urheilija konsanaan. Se tulee olemaan upeaa.

Juomapelini - vettä, vettä ja lisää vettä
Vesi: ei vain kaloille! Käy ilmi, että nesteytys on oikeasti tärkeää painonpudotuksessa. Joten koska en halua enää sekoittaa janon tunnetta nälkään (kiitos, aivot), aion ryhtyä vesihifistelijäksi.

Tulen siemailemaan sitä pitkin päivää kuin olisin jonkin sortin "hydration influencer". Ja tietenkin lisään veteen hedelmiä, jotta se näyttää Instagram-ystävälliseltä – vaikka kukaan muu ei sitä näkisikään.

Mielentila ratkaisee (kyllä, herkut eivät katoa maailmasta)

Puhutaanpa henkisestä puolesta. On helppo lannistua, varsinkin kun joku mainitsee sanan "kakku". Mutta yritän pitää asenteeni positiivisena ja muistaa, että jokainen pieni askel on askel eteenpäin. Jos tulee huono päivä (tai viikko), en paiskaa pyyhettä kehään. Sen sijaan nappaan uuden porkkanatikun, muistutan itseäni, että pizza ei ole kadonnut mihinkään, ja jatkan matkaa.

Lisäksi palkitsen itseni muulla kuin ruoalla – esimerkiksi uudella treenivaatteella, kun saavutan tavoitteen. Koska mikään ei motivoi niin kuin vaatteet, jotka saavat olon tuntumaan upealta.

Aion dokumentoida tämän matkan – voitot, takaiskut ja kaiken niiden väliltä.

Onnistuuko tämä? Kyynelehdinkö croissantin äärellä? Pysy kuulolla.