Olen tehnyt tämän "laihduta ja palkitse itseäsi" -homman ennenkin, koska hei, miksi ei? Mikään ei motivoi niin kuin ajatus pienestä palkinnosta silloin, kun mieluummin käpertyisi sohvalle herkkujen kanssa ja unohtaisi koko ruokavalioprojektin.
Pudotettavia kiloja on… no, sanotaan vaikka reilusti. Jokainen lähtenyt kilo on juhlan arvoinen voitto – mutta koska budjettini ei riitä torvisoittokuntaan, tyydytään vähän vaatimattomampiin palkintoihin..png)
.png)
En aio palkita itseäni asioilla, jotka minun pitäisi joka tapauksessa ostaa (koska missä siinä on se hauskuus?). Ja ruokapalkinnot? EI. Se olisi kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa bensiinillä. Kokeiltu on, ei toimi, en toista virhettä.
Koska tämä painonpudotusmatka kestää pidempään kuin keskimääräinen Netflix-maraton, en halua jäädä jumiin tiukkaan palkintolistaan. Jos himot ja mieltymykset muuttuvat matkan varrella, niin muuttukoon listakin – elämä on liian lyhyt tylsille säännöille!
Säännöt, jotka pitävät minut kaidalla tiellä
1.sääntö: Ei huijauspalkintoja. Jos tarvitsen uuden talvitakin muutenkin, en voi teeskennellä, että se on joku "erityinen laihdutuspalkinto". Mutta jos löydän sen täydellisen takin, jota olen kuolannut jo kuukausia, voin asettaa sen tavoitteeksi.
1.sääntö: Ei huijauspalkintoja. Jos tarvitsen uuden talvitakin muutenkin, en voi teeskennellä, että se on joku "erityinen laihdutuspalkinto". Mutta jos löydän sen täydellisen takin, jota olen kuolannut jo kuukausia, voin asettaa sen tavoitteeksi.
2.sääntö: Ei ruokapalkintoja. En ikinä halua olla taas siinä tilanteessa, jossa ajattelen: "Olen ollut niin hyvä, joten ansaitsen pizzan" – ja sitten hups, takaisin vanhaan kierteeseen.
3.sääntö: Tapahtumat ovat sallittuja palkintoja. Jos lempibändini saapuu kaupunkiin tai odottamani leffa julkaistaan, voin luvata itselleni, että menen katsomaan sen. Mutta jos en ole saavuttanut tavoitettani tapahtumaan mennessä, en stressaa – menen silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti