Laihtumisenhan pitäisi olla yksinkertaista: "syö vähemmän, liiku enemmän". Ja siinä se! Pillifarkut, täältä tullaan! Mutta ehei. Todellisuus muistuttaa enemmänkin peli-show’ta, jossa pääpalkintona on olla näyttämättä kanelipullalta 30 sekunnin huonojen päätösten jälkeen.
Puhutaanpa hetki taukotilan pullista. Niistä kavalan pehmoisista, lämpimistä ja kanelintuoksuisista petoksista. Olet päättänyt, ettet sortuisi. Ehkä vain haistelet niitä kuin kuka tahansa itsehillinnän mestari. Mutta sitten – silmänräpäys – ja sinulla on kanelisokeria sormissa eikä pienintäkään muistikuvaa viimeisistä 30 sekunnista. Miten tämä tapahtui? Oliko se taikuutta? Noituutta?
Ja entäpä nämä työpaikan "Täysin järjettömät juhlat", jotka alkavat täysin mitättömistä syistä. Joku avaa kirjekuoren, ja yhtäkkiä ollaan leipomossa.
"Hei, Karen sai postia!" "Mahtavaa, pidetään kokonainen jälkiruokabuffet tämän paperityön kunniaksi!"
Ihan totta? Nytkö juhlimme kirjekuoria? Mikä on seuraava askel? Konfettitykki jokaiselle aivastukselle? "AAATSIIH! Nopeat, hakekaa täytekakku!"
Ja sitten on se karkkitilanne. Sinä ostit ne karkkipussit lapsille. Lapsille! Ei ollut missään vaiheessa tarkoitus syödä niitä itse. Ja silti jossain kohtaa löydät itsesi keittiöstä perustelemassa, miksi kolme minipatukkaa on täysin hyväksyttävä iltapala. Eihän lapset edes tienneet niiden olemassaolosta, joten oikeastaan pelastit heidät sokeriähkyltä, eikö niin?
Laihtuminen ei ole vain kaloreita sisään, kaloreita ulos. Se on päivittäinen selviytymiskamppailu maailmassa, joka näyttää olevan sitoutunut sabotoimaan sinua pullien, kakkujen ja piilokarkkien voimalla. Tsemppiä taisteluun – ellet sitten satu olemaan taukotilassa. Silloin… no, onnea matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti