Kyllä se niin on, että kun jalat alkaa tottua kävelyyn, alkaa pää kaivata vaihtelua. Ja mikäpä sen hauskempaa kuin kaivaa esiin uskollinen, hieman nariseva, mutta sydämeltään kultainen kulkupeli: mun pyörä.
Pyöräilyssä on jotain vapaudessa kutkuttavaa. Tuuli hulmuaa (tai repii), polvet käyvät tahtia, ja välillä tulee tunne, että vois vaikka vahingossa eksyä Pariisiin, kunhan polkee tarpeeksi lujaa. No okei, realistisesti päädyn ehkä lähimpään kauppaan ostamaan banaanin ja sitten kotiin, mutta ajatus on tärkein.
Ja nyt meillä on meneillään kilometrikisa pyöräilijöille – eli samalla kun poljen omaa laihdutuspolkuani, kerään pisteitä yhteiseen pottiin! Mikä voisikaan motivoida enemmän kuin se, että jokainen hikinen kilometri on myös pieni voitto koko porukalle? (Paitsi ehkä jäätelöpalkinto… mutta se ei taida olla virallinen.)
Ensimmäisillä pyörälenkeillä olo oli kuin villillä vasikalla kevätlaitumella – hivenen holtiton mutta aivan täpinöissään. Siinä missä kävely on meditatiivista ja vakaata, pyöräily on vähän enemmän rock’n’roll: välillä mennään, välillä kaadutaan melkein ruusunpensaaseen (true story), mutta silti aina hymyilyttää. Paitsi ylämäessä. Ylämäessä ei hymyile kuin GPS, joka laskee kaloreita.
Ja hei, mikä fiilis onkaan, kun huomaa, että lenkin jälkeen on sekä posket punaiset että reidet hieman tutisevat – silloin tietää eläneensä. Pyöräily tuo myös ihanaa lisäboostia laihdutusprojektiin, koska siinä tulee kuin huomaamatta liikuttua enemmän, isommalla sykkeellä – ja mikä tärkeintä, hauskaa pitäen.
Tämän hetken suurin haaste? Pysähtyä välillä ihailemaan maisemia eikä vain ajaa kieli poskella. Ja ehkä oppia olemaan ottamatta jokaista mäkeä henkilökohtaisena loukkauksena.
Summa summarum: pyöräily on uusi lempiasiani – ja myös syy siihen, miksi etureidet huutavat öisin “joko huilataan?” Mutta kyllä tässä huilataankin – sitten kun sataa. Tai tuulee liikaa. Tai on epämääräisen kostea ilma. Tai kissa istuu pyörätelineessä.
Ootko sä mukana kilometrikisassa? Tai ylipäänsä pyöräiletkö huvin, hyödyn tai ihan vaan jäätelön takia? Kommentoi ihmeessä – ja tsemppiä poluille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti