Moni lähtee liikkeelle suurin suunnitelmin ja kauniin muistiinpanovihon kanssa. Vihon ensimmäisellä sivulla lukee: “Uusi minä.” Sitten alkaa lista: "Herään klo 5.00. Meditoin. Teen vihersmoothien. Treenaan. Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa. Hengitän syvään."
Paitsi että käytännössä heräät klo 7.35, puristat hammastahnatuubin väärästä päästä ja mietit, kestääkö tänään lähikaupan kahvijono henkisesti.
Hyvä tavoite ei siis ole sellainen, joka kuulostaa hyvältä Pinterestissä tai jonka pystyy noudattamaan tasan kolme päivää ennen kuin arki potkaisee ovesta sisään.
Hyvä tavoite on sellainen, joka kestää ne päivät, jolloin lapset oksentaa, puhelin soi liikaa ja teevesi kiehuu yli, taas.
Hyvä tavoite potkii lempeästi mutta lujasti. Se ei odota, että olet energinen, motivoitunut ja täydellisesti aikataulutettu. Se toimii myös silloin, kun olet vähän ärtynyt, vähän väsynyt ja yllättävän tietoinen siitä, että jääkaapissa olisi puolikas mutakakku.
Hyvä tavoite sanoo: “Tee edes tämä.” Ja sinä teet. Koska voit. Koska jaksat. Koska se ei vaadi ihmeitä.
Esimerkki: "Kävelen joka päivä 15 minuuttia, vaikka sataisi sammakoita ja vituttaisi koko elämä."
Tämä toimii. Koska 15 minuuttia on juuri sen verran, että ehdit miettiä, miksi lähdit, ja juuri sen verran, että muistat taas, miltä happi maistuu.
Huonot tavoitteet taas alkaa yleensä näin:
"Sitten kun elämä rauhoittuu..."
"Kun saan vähän lisää motivaatiota..."
"Kun löydän itseni."
Spoileri: et löydä. Elämä ei rauhoitu. Ja sinä olet edelleen se sama tyyppi, joka osti itselleen sydänmarmoroidun vohveliraudan tammikuussa, koska "nyt alkaa uusi aikakausi". Aloitti, kyllä – vohveleiden aikakausi.
Toimivat tavoitteet on kuin hyvänmakuiset proteiinipatukat: harvinaisia, mutta kun löydät sellaisen, älä päästä irti.
Niiden ei tarvitse olla näyttäviä. Ne saa olla vähän tylsiäkin. Kunhan ne toimii. Kunhan ne vie eteenpäin. Kunhan voit toteuttaa ne ilman, että tarvitset uutta kalenterisovellusta, seitsemää uutta rutiinia ja täydellisesti siivottua keittiötä.
Aloita pienestä. Tee niin pieni tavoite, että voit suorittaa sen vaikka silmät ristissä ja kissan karva kurkussa. Tee se viisi päivää putkeen. Sitten lisää ripaus lisää. Tämä on matka, ei esitys.
Ja kyllä – joskus matkan varrella tulet istumaan sohvalla, syömään vohveleita ja unohtamaan koko tavoitteesi.
Ei haittaa.
Pääasia, että seuraavana päivänä nouset ylös ja muistat: tavoitteiden ei tarvitse olla täydellisiä. Niiden tarvitsee vain kantaa sinua eteenpäin – edes vähän.
Ja joskus se vähän on ihan tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti