Hössötys lisääntyy päivä päivältä. Kaupoissa ihmiset liikkuvat päämäärättömästi kuin porot sumussa ja jokaisessa tilaisuudessa on tarjolla jotain, mitä ei ollut tarkoitus syödä, mutta syödään silti. Pipari ei kysy lupaa. Suklaa ei varoita. Se vain tapahtuu.
Ruoka on nyt enemmän sosiaalinen tapahtuma kuin energiansaanti. Syödään koska on joulu, koska joku teki vaivaa, koska tämä kuuluu asiaan. Salaatti on pöydässä lähinnä koriste-esine, jonka tehtävä on muistuttaa, että vaihtoehtoja olisi ollut.
Arki kulkee samaan aikaan omia raiteitaan. Välillä on kiire, välillä väsyttää ja välillä tekee mieli syödä jotain, mikä ei vaadi pureskelua tai päätöksentekoa. Silti kokonaisuus pysyy yllättävän kasassa – ei täydellisenä, mutta tunnistettavana.
Tässä kohtaa riittää, että huomaa mitä tekee. Että kaikki ei ole “ihan sama” eikä kaikki ole “ihan pilalla”. Joulu ei ole yksi ateria eikä yksi viikko, vaan pitkä ketju hetkiä, joista suurin osa on täysin tavallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti